Oppiminen alkaa yhteisestä kielestä
Viime päivien keskustelu on ajautunut suoraan segregaation, koulushoppailun ja asuinalueiden ympärille, tärkeimmän kysymyksen ollessa: Miten lapset oppivat parhaiten?
Vastaus alkaa yhteisestä kielestä.
Minulla on tästä myös omaa kokemusta. Kävin ala-asteella Myllypuron jälkeen amerikkalaista koulua Prahassa muutaman kuukauden. Sinne mennessäni englannin taitoni ei vielä riittänyt tavalliseen opetukseen, joten opiskelin ensin ESL-ryhmässä (English as a Second Language). En kokenut sitä rangaistuksena tai syrjintänä. Päinvastoin. Se antoi minulle tarvittavat valmiudet siirtyä tavalliseen luokkaan ja pärjätä siellä.
Juuri näin sen pitäisi toimia Suomessakin.
Jos oppilas ei vielä osaa opetuskieltä riittävän hyvin, hänen ensimmäinen tehtävänsä on oppia opetuskieli. Sen jälkeen matematiikan, ympäristöopin ja muiden aineiden opiskelu muuttuu aidosti mahdolliseksi. Jos taas oppilas sijoitetaan liian aikaisin tavalliseen luokkaan, vaarana on, ettei hän saa kunnolla kiinni opetuksesta. Samalla opettajan aikaa kuluu jatkuvasti tilanteiden paikkaamiseen, ja koko luokan oppiminen kärsii.
Valmistava opetus tai erilliset kieliryhmät eivät ole keino erotella lapsia. Ne ovat keino auttaa heitä onnistumaan. Tavoitteena tulee aina olla yhtenäinen luokka!
Samalla meidän pitäisi palauttaa keskusteluun myös opettajan asema. Opettajalla pitää olla mahdollisuus opettaa, johtaa luokkaansa ja käyttää ammattitaitoaan. Hänen auktoriteettiaan tulee kunnioittaa. Kun opettaja saa keskittyä opettamiseen ja oppilaat ymmärtävät opetuskieltä, hyötyvät siitä kaikki. Kurinpidolliset toimet tulee sallia, sillä opettajalla pitää olla käytössään toimivat keinot puuttua häiriökäyttäytymiseen ja turvata koko luokan työrauha.
On myös syytä muistaa, että lapset ovat lapsia. He eivät ole vastuussa maahanmuuttopolitiikasta, koulutusjärjestelmästä tai aikuisten tekemistä päätöksistä. He toimivat siinä ympäristössä, jonka aikuiset heille rakentavat. Siksi suomalaisen yhteiskunnan tulee rakentaa sellainen koulu, jossa jokaisella lapsella on parhaat edellytykset oppimiseen.
Kun koulu toimii, vanhempien ei tarvitse miettiä koulushoppailua. Ja jos he silti etsivät lapselleen toisen koulun, en pidä sitä ongelmana. Jokainen vanhempi haluaa lapselleen parhaat mahdolliset eväät tulevaisuuteen. Sen sijaan, että syyllistämme vanhempia heidän valinnoistaan, meidän pitäisi keskittyä siihen, että jokainen koulu pystyy tarjoamaan turvallisen oppimisympäristön, työrauhan ja opetuksen, jossa yhteinen kieli mahdollistaa todellisen oppimisen.