Yritystukien ongelmat

Startup-yrittäjänä pääsin näkemään ja kokemaan suomalaisen yritystukijärjestelmän erikoisuudet. Alkuun vaikuttikin, että systeemi on hyvä, mutta jälkikäteen voin todeta, että tämäkin järjestelmä kaipaa remonttia. Ajatus tukien kohdentamisesta on jalo, mutta esimekiksi kokemukset korona-aikana jaetuista tuista, jolloin raha valui konsulteille pienyrittäjien sijaan, eivät herätä luottamusta. Tässä kirjoituksessa käyn läpi oman näkokulmani yritystukiin.

Suomessa yritystuista on vuosien mittaan kasvanut rinnakkainen talouspolitiikan järjestelmä: valtio kerää veroja ja jakaa niitä takaisin yrityksille erilaisten tukien, avustusten ja ohjelmien kautta. Ajatuksena on tietenkin tukea kasvua, investointeja ja työllisyyttä, mutta lopputulos ei usein vastaa tavoitteita.

Siksi oma linjani on selkeä: ajetaan yritystuet alas ja kevennetään vastaavasti yritysten verotusta. Tavoite ei ole rangaista yrityksiä, vaan päinvastoin: tehdä Suomesta paikka, jossa yritys voi menestyä ilman erillistä tukihakemusteollisuutta.

Miksi yritystuet ovat ongelma?

Ensimmäinen ongelma on tehottomuus ja väärät kannustimet. Kun tukia on paljon, yrityksillä on kannustin käyttää aikaa ja resursseja tukien hakemiseen, raportointiin ja ehtojen täyttämiseen. Tämä tukien perässä juokseminen voi viedä jopa enemmän aikaa kuin itse liiketoiminnan kehittäminen. Tuet voivat ohjata toimintaa sinne, missä tukikriteerit täyttyvät, eikä sinne, missä syntyy paras tuottavuus ja kilpailukyky.

Toinen ongelma on epäreiluus. Tukijärjestelmät suosivat usein yrityksiä, joilla on valmiiksi osaamista ja resursseja hakemusten tekemiseen. Pienet yritykset ja yksinyrittäjät jäävät helpommin sivuun, vaikka juuri heillä voisi olla eniten tarvetta ennustettaville pelisäännöille ja matalammille kustannuksille.

Kolmas ongelma on byrokratia ja poliittinen riski. Tukien ehdot muuttuvat, ohjelmia avataan ja suljetaan, ja yritykset joutuvat elämään epävarmuudessa. Investoinneissa ja työllistämisessä ennustettavuus on valtava kilpailutekijä, eikä sitä kannata heikentää.

Neljäs ongelma on periaatteellinen: valtion ei pitäisi valita voittajia. Valtion tehtävä on luoda reilu sääntöpohja ja toimintaympäristö, ei jakaa etuja niin, että toiset saavat kilpailuedun ja toiset eivät.

Mitä tilalle? Veropohjainen malli

Jos yritystuet ajetaan alas, tilalle tarvitaan malli, joka tukee kasvua mutta on automaattinen, tasapuolinen ja ennustettava. Verotus sopii siihen paremmin kuin suorat avustukset.

Käytännössä tämä tarkoittaa, että yritysten kokonaiskuormaa kevennetään tavalla, joka kannustaa investoimaan, työllistämään ja kehittämään uutta.

Investointeja voidaan tukea esimerkiksi poistojen ja investointivähennysten kautta. Kun yritys käyttää rahaa koneisiin, laitteisiin, ohjelmistoihin tai tuotantokapasiteettiin, se rakentaa tulevaa kasvua. Verotuksen pitäisi tunnistaa tämä ja antaa yritykselle kannuste investoida Suomeen eikä lykätä päätöksiä epävarmuuden vuoksi.

Työllistämisen kohdalla olennaista on työn kokonaiskustannus. Uuden työntekijän palkkaaminen on erityisesti pienelle yritykselle iso päätös. Jos työn verokiilaa ja sivukuluja kevennetään järkevästi, työn teettäminen ja vastaanottaminen muuttuvat kannattavammiksi. Se on parempi tapa tukea työllisyyttä kuin jakaa valikoituja tukia yksittäisille toimijoille.

Tuotekehityksen ja innovaatioiden kohdalla painopisteen pitäisi olla tekemisessä, ei hakemusrumbassa. Jos yritys käyttää omaa rahaa uuden tuotteen, palvelun tai teknologian kehittämiseen, sen pitäisi saada tästä ennustettava verokannuste.

Veropohjainen malli ei katso yrityksen brändiä tai kykyä tehdä hakemuksia. Se kohtelee kaikkia samalla logiikalla. Se on oikeudenmukaista ja se on taloudellisesti järkevää.

Startupit: tuki verotuksen kautta, ei rahahanaa

Startupien ja kasvuyritysten tukemisessa pitäisi olla sama perusajatus: tuetaan tekemistä, ei hakemista.

Suorat tuet ja avustukset johtavat helposti tilanteeseen, jossa parhaat pitchaajat ja hakemusten kirjoittajat pärjäävät parhaiten. Se ei välttämättä tarkoita, että parhaat yritykset, tuotteet tai ideat nousevat esiin. Yrityksen menestystä ei pitäisi ratkaista se, kuka osaa parhaiten navigoida tukijärjestelmässä.

Siksi startuppien ja kasvuyritysten tukeminen kannattaa tehdä ensisijaisesti verotuksen ja selkeiden pelisääntöjen kautta. Tämä tarkoittaa esimerkiksi nykyisten T&K-verokannustimien kehittämistä, yksityiseen riskisijoittamiseen kannustavaa verotusta sekä järkevää optio- ja tappiosääntelyä.

Samalla järjestelmän pitäisi kannustaa yksityistä riskinottoa. Jos sijoittajat ovat valmiita laittamaan omaa rahaansa alkuvaiheen yritykseen, se on vahvempi signaali kuin viranomaisen myöntämä avustus. Yksityiseen riskisijoittamiseen voisi luoda selkeän ja rajatun verokannustimen. Jos yksityishenkilö sijoittaa omaa rahaa suomalaiseen alkuvaiheen kasvuyritykseen, osan sijoituksesta voisi vähentää verotuksessa tai tappioiden vähennyskelpoisuutta voisi parantaa.

Myös yrityksen tappioiden käsittelyn pitää olla järkevää. Alkuvaiheen yritys voi olla tappiollinen juuri siksi, että se tekee oikeita asioita: palkkaa ihmisiä, rakentaa tuotetta ja hakee markkinaa. Siksi aiempien tappioiden vähentämisen tulevista voitoista pitää olla ennustettavaa, eikä rahoituskierrosten tai omistajamuutosten pidä tarpeettomasti vaarantaa tätä mahdollisuutta. Verotuksen ei pidä pahentaa kassakriisiä juuri siinä vaiheessa, kun yritys yrittää päästä kasvuun kiinni.

Tavoitteena pitäisi olla malli, jossa valtio ei valitse voittajia, vaan tekee kasvusta, riskinotosta ja tuotekehityksestä kannattavampaa kaikille..

Siirtymä: hallitusti ja aikataululla

Yritystukia ei voi vain katkaista yhdessä yössä ilman, että se aiheuttaa turhaa epävarmuutta. Siksi tarvitaan selkeä siirtymä:

• Uudet tukiohjelmat poikki: ei enää uusia pysyviä tukiputkia.
• Nykyiset tuet alas portaittain esimerkiksi 2–4 vuoden aikana.
• Veronkevennykset ja rakenteelliset uudistukset voimaan samaan tahtiin, jotta yrityksillä on aikaa sopeutua ja investointihalukkuus säilyy.

Näin kukaan ei joudu arvailemaan, mitä tapahtuu ensi vuonna. Pelisäännöt ovat selvät.

Poikkeukset? Vain kriittinen turvallisuus ja aito kriisi

Lähtökohtani on mahdollisimman vähäinen yritystukien käyttö. Jos poikkeuksia tehdään, niiden pitää olla määräaikaisia, läpinäkyviä, tiukasti rajattuja ja perusteltuja huoltovarmuudella tai aidolla kriisitilanteella – ei “olisi kiva” -argumenteilla.

Muuten poikkeuksesta tulee nopeasti sääntö, ja olemme takaisin lähtöpisteessä.

Lopputulos: Suomi, jossa menestyminen ei vaadi tukihakemuksia

Haluan Suomen, jossa yritys menestyy, koska se tekee jotain arvokasta. Kun yritystuet puretaan ja verotus tehdään kevyemmäksi sekä ennustettavammaksi, voittajia ovat yritykset, työntekijät ja veronmaksajat.

Suomen ei pidä rakentaa kasvua tukihakemusten varaan. Suomen pitää rakentaa kasvua työn, yrittämisen, investointien ja järkevien pelisääntöjen varaan.