Maassa maan datalla, taikka data pois?

Datakeskuksista puhutaan kuin ne olisivat joko talouden pelastajia tai kyltymättömiä sähkösyöppöjä, jotka pitäisi pitää rajojen ulkopuolella. Mielestäni ääripäät eivät tässäkään tapauksessa toimi. Datakeskukset käyttävät paljon sähköä, mutta samalla ne tuovat miljardiluokan investointeja, rakentamista, huoltoa ja muuta taloudellista toimintaa. Jos tällainen investointi on joka tapauksessa tulossa Pohjoismaihin, ottaisin sen mieluummin Suomeen kuin esimerkiksi Pohjois-Ruotsiin.

Sähkömarkkina ei nimittäin pääty Tornionjokeen. Suomi ja Ruotsi ovat osa samaa pohjoismaista sähkömarkkinaa, ja kun siirtokapasiteettia on käytettävissä, naapurialueiden kysyntä ja tarjonta vaikuttavat myös Suomen hintaan. Jos datakeskus rakennetaan Ruotsiin, sen sähkönkulutus ei katoa meidän näkökulmastamme mihinkään, mutta investointi, työ ja verot vain jäävät rajan toiselle puolelle. Siksi ajatus siitä, että Suomi voisi suojautua datakeskusten sähkönkulutukselta yksinkertaisesti torjumalla hankkeet täällä, on liian yksinkertainen.

En kuitenkaan tarkoita, että jokainen datakeskus pitäisi haalia tänne millä ehdoilla tahansa. Fingrid on jo varoittanut, että sähkönkulutus kasvaa voimakkaasti ja että datakeskusten kaltaisen uuden kulutuksen rinnalle tarvitaan lisää säästä riippumatonta säätövoimaa, eli sellaista sähköntuotantoa joka toimii myös tuulettomina aikoina ja on nopeasti käynnistettävissä kulutuspiikkien varalta. Tämä on mielestäni koko keskustelun tärkein kohta. Datakeskus tarvitsee sähköä myös tyynenä pakkaspäivänä, joten pelkkä uuden tuuli- ja aurinkovoiman rakentaminen ei ratkaise ongelmaa.

Siksi lainsäädännössä pitäisi velvoittaa suuret, jatkuvaa sähkötehoa tarvitsevat laitokset osallistumaan tarvitsemansa säätökapasiteetin rakentamiseen. Jos rakennat esimerkiksi 200 megawatin jatkuvan sähkönkuluttajan, et voi vain jättää sähköjärjestelmän muiden toimijoiden ratkaistavaksi sitä, mistä vastaava teho saadaan silloin, kun tuuli ei puhalla. Velvoitteen pitäisi olla teknologianeutraali: sen voisi täyttää omalla säädettävällä tuotannolla, energiavarastoilla, sopimuksilla säädettävästä tuotannosta tai aidosti todennettavalla kulutusjoustolla. Oleellista olisi se, että uuden suuren kulutuksen mukana tulisi myös kyky auttaa sähköjärjestelmää silloin, kun sitä eniten tarvitaan.

Myös sijoituspaikalla on merkitystä. Suuria sähkönkuluttajia kannattaa ohjata alueille, joissa sähköntuotantoa ja verkkokapasiteettia on hyvin saatavilla ja joissa esimerkiksi hukkalämpö voidaan hyödyntää järkevästi. Satojen megawattien laitoksen sijoittaminen ei ole enää vain tonttikysymys, vaan sillä on vaikutusta koko sähköjärjestelmään.

Minusta Suomen kannattaa siis tavoitella datakeskusinvestointeja, mutta järkevillä pelisäännöillä. Jos investointi muuten menee naapurimaihin, emme välttämättä pääse eroon sen vaikutuksesta sähkömarkkinaan, mutta menetämme sen taloudellisen hyödyn.

Ajatukseni tiivistettynä:
Saat rakentaa Suomeen suuren jatkuvan sähkönkuluttajan, mutta tuo mukanasi myös se säätövoima, jonka sähköjärjestelmä sinun vuoksesi tarvitsee.

Näin datakeskukset eivät olisi sähköjärjestelmälle pelkkä rasite, vaan voisivat samalla auttaa rakentamaan siitä vahvemman.